Kirjan syntyprosessi · Merkityksellisiä juttuja

Tarinoita joukkoluovuudesta: näin syntyi Hugo-kissan lempinukkumapaikka

Odotamme parhaillaan huikean jännityksen vallassa yleisön meille antamia sisältöideoita marraskuussa ilmestyvään Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa -kirjaan.

merkityskirjat_helmeri_ilmestyy_marraskuussa

Viime vuonna ilmestynyt Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana -esikoisemme vei meidät ensimmäistä kertaa suuren tuntemattoman äärelle: miten lastenkirja syntyy, kun ihmiset otetaan mukaan tarinaa kertomaan ja ideoimaan? Silloin vasta jännittikin! Emme tienneet yhtään mitä tuleman pitää… Kyseessä oli maailman ensimmäinen Merkityskirja. Yhteisöllinen, hyvää tekevä lastenkirja.

Tuli paljon enemmän kuin ikinä osasimme odottaa. Tuli muun muassa niin valloittava taustatarina Hugo-kissan lempinukkumapaikalle, että nenäliinallekin tuli käyttöä. Luova Merkitysassistenttimme Leena Ahlfors kertoi meille (ja antoi meille luvan kertoa teille), miksi hän halusi lähteä Merkityskirjoihin mukaan ja kuinka idea löytökissa Hugon lempinukkumapaikasta syntyi:

”Löysin Merkityskirjat alun perin joko SEY:n (Suomen Eläinsuojeluyhdistys) tai PESU:n (Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys) Facebook-päivityksen kautta, en tarkalleen muista kummasta. Sen kyllä muistan, että innostuin ideasta ihan heti! Miten ihana ajatus! Olen aina rakastanut lastenkirjoja. Minulle itselleni luettiin pienenä paljon, olen itse lukenut aina paljon ja omille lapsilleni luin myös paljon. Meillä on myös aina harrastettu piirtämistä ja maalausta, jo lapsuudenkodissani.

Rakastan hyviä tarinoita ja kauniita ja oivaltavia kuvituksia. Jo ennen kuin itselläni oli lapsia, ostin itselleni kirjahyllyyn lastenkirjoja. Myönnettäköön, että ostan niitä aika ajoin edelleenkin. Ihan omaksi ilokseni ja ehkä myös toivottavasti joskus tulevia lapsenlapsia varten. Siihen asti lapsivieraamme saavat nauttia niistä!

Sitten siihen Hugon nukkumapaikkaan…

Meillä eleli muutamaa kuukautta vaille 20 vuotta pikimusta vihreäsilmäinen kissaherra nimeltään Mömmö. Mömmö syntyi tallikissan poikasena ja tuotiin meille pahvilaatikossa polkupyörän perässä aivan pienenä, ehkä jopa liian aikaisin emostaan vieroitettuna. Mömmö oli erittäin vauhdikas ja suorastaan villi pienokainen, mutta hänessä oli myös kovin herkkä puoli. Tämä oli kissamme luonteenpiirre ihan alusta loppuun asti. Herkkä puoli tuli esiin jo pentuna kun tuli nukkumaanmenoaika. Mömmö tuli aina kanssamme sänkyyn nukkumaan tyynylleni pääni päälle. Näytti siltä, että nukun aina musta karvalakki päässä 😁 Ensimmäiset viikot jouduinkin nukkumaan pipo päässä, kun pentu kuvitteli minut emokseen ja ”lypsi tassuillaan” hiuksiani, eihän siinä nukkumiesta mitään tullut. Mömmölle tuli siis tavaksi nukkua aina tyynylläni pääni päällä – se oli hänen lempinukkumapaikkansa.

mc3b6mmc3b6kissa2.jpg

Varttuessaan Mömmöstä tuli kulmakunnan Kingi. Kovis, joka laittoi muut kissat ja koiratkin ojennukseen. Monta tappelua kulmien kuninkuudesta käytiin. Kotiin palasi joskus kissa korva repalaisena, mutta voittajan elkein! Koviksen imagoon ei olisi kyllä sopinut ajatus, että hänen lempinukkumapaikkansa muka olisi  ”mamman” tyyny karvalakin tapaan ja vielä tyytyväisenä kehräten, joten pitäisiköhän se pitää salaisuutena ja antaa Mömmön pitää imagonsa? Vai olisiko hyvä kertoa, että koviksellakin on pehmeä puolensa?

Mömmössä oli myös paljon koiramaisia piirteitä. Esim. ovikellon soidessa hän meni ovelle ja murisi! Kun lähdimme töihin kävellen tai pyörällä, hän joskus seurasi meitä määrättyyn kohtaan asti ja sitten palasi takaisin kotiin. Töistä tullessamme hän saattoi olla samassa paikassa meitä odottamassa ja tuli mukanamme kotiin. Joskus hän jopa hyppäsi mieheni olkapäälle pyörän kyytiin ja he polkivat yhdessä loppumatkan kotiin. Oli se hauska näky: kissa istui mieheni olkapäällä kuin papukaija ja he pyöräilivät yhdessä. Oli siinä naapurustolla ihmettelemistä! Mömmö seurasi meitä usein kuin koira, jopa kyläilyihin mukaan ja oli muutenkin hyvin seurallinen.

Mömmö sai elää pitkän ja vapaan kissanelämän. Meille tuli myöhemmin myös koira ja he sopeutuivat toisiinsa erittäin hyvin. Mömmö oli ihmisrakas ja hyvä ystävä myös meidän lapsille alusta asti. Kovis, joka oli silti sisältä todella pehmeä. Suuri oli suru kun Mömmö nukkui pois mieheni syliin kotona 19,5-vuotiaana. Mömmö oli todellinen persoona. Persoona, jonka ihan kaikki hänet tavanneet muistavat!”

Voi liikutus. Miten valloittava Mömmön tarina! Pakko tunnustaa, että juuri tästä taustatarinasta syntynyt kohtaus on ehdoton suosikkini koko kirjassa.

hugon_nukkumapaikka

Helga Hidalmiina -kirjan lukeneet voivat nyt arvioida, kuinka hyvin onnistuimme tallentamaan tämän ihanan muiston Mömmö-kissasta. Toivottavasti edes osan siitä. Lämmin kiitoksemme Leenalle! Juuri tätä on yhteisöllinen lastenkirjallisuus parhaimmillaan: Suuria Merkityksiä pienten yksityiskohtien taustalla.

Löytäisitkö sinä vaikka yhdessä lapsesi kanssa jotakin merkityksellistä Joukkoluovuuden maksuttomasta verkkokaupasta? Tervetuloa ”ostoksille” – otamme ehdotuksia vastaan Helmeri Hessunpojan tarinan yksityiskohtiin aina 6.5. asti TÄÄLLÄ.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s