Edelliset kolme joulunalusaikaa olemme viettäneet erilaisissa myyjäisissä ja joulutoreilla, koska kyseessä on vuoden tärkein kirjamyyntisesonki. Tänä vuonna kaikki on toisin. Muistelimme menneitä ja ihania kohtaamisia joulumyyjäisissä tämän tositapahtumiin (useita sellaisia yhdistellen) perustuvan blogautuksen avulla.
Siispä tervetuloa Merkityskirjojen virtuaalisen myyjäispöydän äärelle tutustumaan kirjoihimme! Ostoksillekin onneksi pääsee Booky-verkkokirjakaupan kautta.
[Taustalla iloista puheensorinaa, kulkusten helinää ja joululauluja.]
Tellu: Heipä hei ja mukavaa lauantaipäivää! Onkos Merkityskirjat jo tuttu lastenkirjasarja?
Asiakas: Täytyy sanoa, etten ole koskaan kuullutkaan. [tarttuu pöydälle olevaan kirjaan ja alkaa selailla sitä.] Omille lapsille tuli aikoinaan luettua paljonkin, mutta lapsenlapsia ei oikein tunnu kirjat kiinnostavan. Se on vähän surullista.
Tellu: Tiedän täsmälleen mistä puhut. On ihan rehellisesti tunnustettava, että edes lastenkirjailijan lapset eivät toivo kirjoja joulupukilta. Lelukuvastojen houkutukset vetävät pidemmän korren. Siksi meidän aikuisten pitää vähän ottaa ohjia lasten lukuharrastuksen hyväksi.
Asiakas: Oletko sinä siis tämä kirjoittaja Terhi Kangas? En tiennytkään, että kirjailijat myyvät itse kirjojaan myyjäisissä.
Tellu: Teen toki paljon muutakin kirjoitustyötä kuin lastenkirjoja, mutta nämä ovat sitä intohimohommaa, jota tehdään suurella sydämellä, ja siksi täälläkin nyt viikonloppua vietellään. Tuo selailemasi ihanan värikylläinen ja yksityiskohdillaan riemastuttava kuvitus on tämän multitalentin työparini Anna Aallon tekosia.
Anna: Meillä on oma pieni kirjakustantamo, jotta voimme tehdä kirjat ihan omalla tavallamme – oman viiksikarvan ohjaamana, kuten Hugo-kissa sanoisi.
Asiakas: Wau, nostan hattua. Mieheni sisko on yrittäjä. Ei ole helppoa puuhaa tuo yrittäminen Suomessa. Mutta mitenkäs nämä kirjat eroavat tavallisista lastenkirjoista – kun sanoit, että teillä on ihan oma tapa tehdä kirjoja?
Tellu: Kirjamme toimivat samalla varainhankintatuotteina järjestökumppaneillemme. Jokainen kirja tukee seitsemällä eurolla kirjan teeman maailmassa työskentelevää järjestöä: SEY Suomen eläinsuojelua, Pelastakaa Lapset ry:tä ja Perhehoitoliittoa.
Asiakas: Seitsemällä eurolla? Sehän on hirveän iso summa! Yleensä tukiosuus tuotteessa on joitakin senttejä. Mitäs tämä kirja sitten oikein maksaa?
Anna: 25 euroa, eli järjestötuen osuus on peräti 28 prosenttia. Siinä tulikin mainittua syy sille, miksi perustimme oman kustantamon. Tässä mallissa ei voi olla kovin monta jakajaa. Siksi yrittäjät tekevät paljon itse.
Asiakas: Ymmärrän. Mutta mitäs nämä pitkin tarinaa sirotellut pienet numeropallukat täällä ovat [osoittaa kirjan sivua]?
Tellu: Siinä kohtaa tarinaa on yksityiskohta, jonka Luova Merkitysassistenttimme on meille ideoinut. Kirjojemme toinen erikoisuus on joukkoluovuus. Lapset – ja aikuisetkin, emme ole ikärasisteja – on otettu mukaan kirjoja tekemään. Olemme näin saaneet kirjoihimme monta uniikkia ja upeaa juttua, joita emme olisi ikinä itse keksineet. Ja tarinat joukkoluovuuden takana on kerrottu verkkosivuillamme.
Asiakas: Onpas kiehtova ajatus! Harmi vaan, ettei ne meidän lapsenlapset tosiaan oikein välitä kirjoista. Kun ei perheessä aikuisetkaan meinaa ehtiä lukea kiireidensä keskellä. Lapset käyttävät tosi paljon kännykkää ja tablettia, mikä mummoa vähän surettaa.
Anna: Ehkäpä juuri siksi kirjalahja tulisi erityiseen tarpeeseen. Lukuinnon siementä on vaikea kylvää ilman kirjaa. Lukeminen on kuitenkin lapsen kehitykselle ihan älyttömän tärkeä juttu. (Mau ja wau! Virtuaalimyyjäiset mahdollistavat piipahduksen Lukukeskuksen videolle lukemisen tärkeydestä kesken myyntitilannetta.)
Asiakas: Niinhän se on. Ja itse muistan, että intensiiviset lukuhetket yhdessä lapsen kanssa olivat laatuaikaa aikuisellekin. Voi kun saisikin koko perheen innostumaan lukemisesta!
Tellu: Nyt olisi mainio tilaisuus kokeilla. Järjestötyön lisäksi kirjaostos tukee pienyrittäjyyttä ja muutenkin suomalaista työtä. Kirjamme on myös painettu Suomessa.
Asiakas: Oho, sekin vielä. Tuntuu, että nykyisin kaikki tuotanto valuu halpatuotantomaihin. Mutta minkäs kirjan minä näistä oikein valitsisin? Lapsenlapsemme ovat iältään neljä ja kahdeksan. Tyttö ja poika.
Anna: Molemmat ovat iän puolesta ihan kohderyhmää. Pienemmälle näistä riittää iltasatua muutamallekin illalle, mutta koululainen voi lukea tarinan jo itse. Tellun tapa kirjoittaa on sellainen, että tekstistä löytyy eri tasoja eri ikäisille lukijoille. Siksi nämä ovat tosi kivoja luettavia myös aikuisille.
Tellu: Esikoiskirjamme Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana kertoo löytökissojen tarinan kautta siitä, että ihmisellä on aina vastuu eläimestä. Eli sopii hyvin myös koiraihmisille. Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa -kirjassa ollaan monessa lapsiperheessä tutun tilanteen äärellä: kun mikään harrastus ei meinaa tuntua omalta, mutta liikunnallinen elämäntapa haluttaisiin koko perheen voimin löytää.
Anna: Trilogian viimeisessä osassa, Helgan ja Helmerin viikonloppuveli -kirjassa, Lehmusvirran perhe lähtee sijaisperheen tukiperheeksi. Kirja kertoo lämminhenkisesti tilanteista, niistä vaikeistakin, joita kerran kuussa perheeseen liittyvä Myrsky-poika vierailullaan aiheuttaa. Laajempi sanoma on se, että jokaista pitää aina kohdella yksilön taustaa ymmärtäen. Sovituista säännöistäkin pitää joskus voida joustaa.
Asiakas: No onpa tosi tärkeitä teemoja kaikki. Ehkäpä kysyn vielä lasten vaarinkin mielipidettä, kun hän ehtii tuolta kahviosta tänne maksumieheksi. Jos voin hetken tässä teidän pöytänne äärellä vielä viettää.
Tellu: Ilman muuta. Ja ota toki siitä muutama värityskuvakin lapsenlapsille vietäväksi. Ihana juttu, että päätit ostaa kirjan. Nämä ovat näitä kirjantekijöiden karkkipäiviä, kun pääsee syvällisempiin keskusteluihin ihmisten kanssa.
Anna: [hymyilee myyntipöytää lähestyvälle uudelle asiakkaalle] Onkos kirjalahjat jo hankittu pukinkonttiin? Tervetuloa tutustumaan Merkityskirjoihin…
