Heipähei ystävät, täällä Merkityskirjojen tekijäkaksikosta Tellu, eli lastenkirjojemme kirjoittaja. Sain ilokseni tänään olla virtuaalivierailulla Lahden kaupunginkirjastossa Kirjastokaista-palvelun kautta.
Lukusankari-hankkeen Sallalle oli lähetetty niin ilahduttavan paljon kysymyksiä ennakkoon Lahden kolmos- ja nelosluokkalaisilta (suuri kiitos aktiivisuudesta kaikille), että emme ennättäneet käydä läheskään kaikkia läpi varatussa ajassa. Lupasin vastata loppuihin kysymyksiin näin kirjallisesti, joten tässä ne tulevat.
Jos et nähnyt vierailua livenä, voit katsoa sen tallenteena näin jälkikäteen. Katso vierailu Vimeo-palvelusta.
Mistä kirjoista pidit lapsena?
Luin ahmien Anni Polvan kirjoittamaa Tiina-sarjaa, joka oli 80-luvulla todella suosittu tyttöjen keskuudessa. Pidin myös Viisikko-sarjasta (Enid Blyton) ja Neiti Etsivä -kirjoista (Carolyn Keene), joita melkein kaikki lapsena tuolloin lukivat. Rakastin yli kaiken Lucy Montgomeryn romanttista maailmaa, jonka hän oli luonut Anna-kirjoihinsa, koska olen aina ollut vähän romantiikkaan kallellaan.
Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki lapsuudessa Gavriil Trojepolskin Bim mustakorva. Muistan, että tarina kosketti minua niin syvästi, että itkin sitä lukiessa aivan hirveästi. Vaikka tarina oli surullinen, siitä tuli silti oudolla tavalla hyvä olo. Näin aikuisena on hauska huomata, että oma lapsuuteni lempikirja kertoi ihmisen ja eläimen suhteesta ja juuri eläimet (tosin kissat) ja niiden kohtelu, innoittivat minut kirjailijan tielle.
Onko sinulla joku toinenkin ammatti kuin kirjailija? Oletko esim. töissä kirjastossa?
En ole koskaan ollut kirjastossa töissä, vaikka se hurjan mielenkiintoista olisikin. En ole käynyt alan koulutusta, joka kirjastotyössä vaadittaisiin (monet ovat informaatikkoja).
Teen nykyisin töitä itsenäisenä yrittäjänä, mikä tarkoittaa, että minulla on tavallaan monia ammatteja, koska teen aina sellaisia osaamiani työtehtäviä, joita asiakkaani tarvitsevat. Jonakin päivänä olen toimittaja, joskus tiedottaja, toisinaan videokäsikirjoittaja. Aika usein olen myös copywriter eli mainonnan suunnittelija.
Tykkäätkö koirista? Onko sinulla kotieläimiä?
Tykkään koiristakin, mutta olen selkeästi kissaihminen. Kissoja nimittäin RAKASTAN yli kaiken – aivan kuten myös kuvittajakumppanini Anna. Meillä on kotona ihana, kohta jo 15-vuotias Maire-kissa, joka torkkui vierelläni myös virtuaalivierailun ajan. Maire ei siis välittänyt tulla mukaan vierailuun, mutta laitan tähän valokuvan todisteeksi.
Minkä ikäinen olit, kun ensimmäinen kirjasi julkaistiin?
Olin juuri täyttänyt 40 vuotta. Siihen nähden, että olen melkein koko elämäni haaveillut kirjailijan urasta, esikoiskirja ilmestyi aika vanhana. Minua kirjoittajana suuresti inspiroinut Anna-Leena Härkönen oli vasta 17-vuotias, kun hänen palkittu esikoiskirjansa Häräntappoase ilmestyi. On siis mahdollista julkaista kirjoja jo hyvin nuorenakin, mutta aika usein kirjailijaksi tullaan vasta hieman vanhempana, kun kirjoittamista on harjoitellut sinnikkäästi monien vuosien ajan.
Miten valitset haluamasi kuvat ja ideat lapsilta?
Kun kirjamme ovat yhteisöllisen ideoinnin vaiheessa, eli Joukkoluovuuden maksuton verkkokauppa on auki, saa aivan kuka tahansa antaa meille ehdotuksia. (Seuraavan kerran ”luovuuskauppa” aukeaa kesän jälkeen.)
Käymme kaikki ehdotukset huolella läpi yhdessä Annan kanssa ja valitsemme ne, jotka tarinaamme parhaiten sopivat ja inspiroivat meitä tekemään parhaan mahdollisen lastenkirjan. Monesti lapsen idea on aivan loistava ja se voisi sopia erinomaisesti johonkin toiseen kirjaan, mutta ei välttämättä juuri siihen, joka meillä on työn alla. Se, että oma ehdotus ei tule valituksi, ei siis missään tapauksessa tarkoita sitä, että ehdotus olisi huono. Luova työ on aina sellaista, ettei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tekotapaa.
Erityisesti jos lapsen ehdotus on sellainen, jota emme olisi ikimaailmassa itse osanneet kirjan tarinaan tuoda, on se vahvoilla, kun teemme valintoja. Esimerkiksi Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa -kirjaan viikonloppuveljen lempileluksi Luova Merkitysassistenttimme ehdotti meille Bumblebeetä. Koska oma poikani ei tuolloin vielä leikkinyt Transformer-roboteilla, en olisi sitä itse osannut tarinaan tuoda. Mutta monen pojan suosikkileluna se sopi tarinaamme erinomaisesti kuvaamaan aikaa, jona kirja on syntynyt.
Teetkö kirjoihin itse kuvia?
En tee. Se on varmasti lukijoiden onni, sillä en ole erityisen lahjakas piirtäjä. Kaikki kirjojemme upeat kuvitukset (joita aina henkeä haukkoen ihastelen, kun saan nähdä ne ensimmäistä kertaa) ovat superlahjakkaan Anna Aallon piirtämiä.
Minkälaista palautetta saat kirjoistasi ja oletko saanut lapsilta palautetta? Mikä on mukavin palaute, jonka olet saanut kirjoistasi?
Saamme jonkin verran palautetta, mutta enemmänkin aikuisilta, jotka ovat lukeneet kirjojamme lapsille ääneen. Pääsääntöisesti palaute on ollut hirmuisen mukavaa: kirjoistamme pidetään sekä tarinoiden että kuvitusten vuoksi, mutta myös siksi, että niillä tuetaan tärkeiden järjestöjen työtä. Palautetta olisi kiva saada enemmänkin, koska vain lukijapalautteiden avulla voi tässä työssä mitata onnistumistaan. Olen kuullut omalta 9-vuotiaalta tytöltäni, että jotkut hänen kavereistaan ovat löytäneet meidän kirjojamme kirjastosta ja ovat pitäneet niistä. Se tuntuu tosi kivalta.
Mukavin palaute, jonka olemme viime aikoina saaneet, tuli Facebook-sivuillemme. Eräs äiti kertoi, että Lieksan kirjaston virtuaalinen satutuokio oli ihastuttanut lasta niin kovin, että Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana -kirja on pitänyt kuunnella ja katsella YouTubesta useana peräkkäisenä iltana iltasaduksi.
Milloin saadaan lisää kissa-aiheisia tarinoita?
Onpa hauska sattuma, että tällainen kysymys tuli juuri nyt, sillä juuri eilen keskustelimme Annan kanssa siitä, että pitäisikö alkaa tehdä ihan pelkästään kissojen maailmaan keskittyvää kirjasarjaa. Ajatus innosti meitä molempia, mutta koska juuri nyt meillä on työn alla seuraava ympäristöaiheinen kirjamme Lahden kaupungin kanssa (Lahti on siis ensi vuonna Euroopan ympäristöpääkaupunki ja sen kunniaksi julkaistaan uusi yhteisöllinen lastenkirja tammikuussa 2021), niin en uskalla luvata mitään. Mutta laitetaan ehdottomasti ajatus hautumaan…
Onko kyllästyttävää kirjoittaa jotain kirjaa niin pitkään ja keksiä siihen aina uusia juttuja?
Kyllä kirjoittaminen välillä myös kyllästyttää. Mutta vain silloin, kun paperille ei suostu tulemaan sellaista tarinaa kuin haluaisin, vaikka miten yritän asetella sanoja mieleiselläni tavalla. Itse asiassa teksti on hyvin harvoin julkaisukelpoista ensikirjoittamalla. Tarinasta syntyy ensin versio 1, sitten versio 2 ja niin edelleen.
Jokaisella kirjoituskierroksella onneksi jokin lukko aukeaa eikä silloin enää kyllästytä yhtään. Kirjoittajan työ on sellaista, että usein on vain ryhdyttävä kirjoittamaan, vaikkei niin hirveästi huvittaisikaan. Aina ei voi jäädä odottamaan luovaa inspiraatiota. Inspiraatio löytyy usein sitten, kun pääsee kunnolla vauhtiin. Pitää siis vain päättää, että NYT minä aloitan enkä vain haaveile.
Voitko tehdä kirjan, joka kertoo Corona Viruksesta ja miten opiskelut menevät kotona?
Luulen, että aika moni kirjailija on tällä hetkellä kirjoittamassa jotakin koronan innoittamaa, koska tämä poikkeustila on niin erikoinen, jopa historiallinen sukupolvikokemus. Itse en nyt ehdi aiheeseen tarttua, mutta koronavirus olisi kyllä aiheena aivan täydellinen lastenkirjaan. Kun koko koronaa on aika vaikea (aikuisenkin) ymmärtää, niin voisi kovasti auttaa meitä kaikkia, jos koronan voisi ”herättää henkiin” lastenkirjahahmona. Silloin hän voisi itse kertoa meille, miksi on sellainen kuin on ja kuinka voisimme parhaiten hänen kanssaan tulla toimeen.
Tokaluokkalaisemme opiskelut (oletan, että niitä tässä tarkoitetaan) sujuvat kotona ihan mukavasti, mutta kouluun on jo iso kaipuu. Samoin meillä vanhemmilla on jo ikävä omille työpaikoillemme ja pikkuveljellä päiväkotiin. Tämä kevät muistuttaa meille kaikille oivallisesti siitä, miten mahtava juttu se ihan tavallinen arki on. Toivottavasti muistamme kaikki siitä iloita, kun poikkeusolon rajoitukset ovat ohi.
Miksi olet päätynyt nimiin Hugo ja Helga? Pikkusiskon nimi on Helga, kertoo Hugo-niminen kysyjä.
Hugo-kissa sai nimensä elävältä esikuvaltaan, joka asuu tamperelaisessa kissakahvilassa. Helga rimmasi siihen nätisti ja on mielestäni tosi kaunis tytön nimi, mutta ei kuitenkaan kovin yleinen.
Miten keksit allergian Helgan isälle?
Tarinaan piti keksiä jokin looginen syy sille, miksi kissakuumeessa riutuva Helga ei voi saada omaa kissaa. Jonkun perheenjäsenen allergia on hyvin yleinen syy sille, miksei perheessä ole lemmikkieläintä, joten tämä yksityiskohta oli aika helppo keksiä. Lehmusvirran perheessä allergia on äidillä. Sen vuoksi isä lähtee lasten kanssa Kehräkummun kissataloon löytökissoja tapaamaan.
Huh, olipa niitä kysymyksiä mahtavan paljon! Mutta nyt on kaikkiin vastattu.
Ja jos nyt joku vielä haluaisi osallistua meidän käynnissä olevaan Luovaan hahmopuuhapajaamme, niin vielä ehtii. Jatkoimme opettajien pyynnöstä palautusaikaa tämän viikon loppuun, eli viimeistään 26.4. pitää oman hahmon olla perillä. Ohjeet puuhapajaan löydät Merkityskirjojen nettisivuilta.
Hyvää Lukuviikon jatkoa kaikille!
Merkitysblogi 