Joulukiireet ovat tänä vuonna tarkoittaneet meille Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana -kirjan tekijöille ihan uusia ihania asioita. Olemme saaneet olla jakamassa kirjoja ja jouluiloa eteenpäin muun muassa päiväkoteihin, Lahden ensi- ja turvakotiin ja huomenna vierailemme vielä Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosastoilla. (Bloggauksen lopussa on lista kaikista lahjoituskohteista ja lahjoittajista.)
Merkityskirjassa on valmiit paikat kirjan omistaja- ja antajatiedoille. Kuvittaja-Anna kertoi kirjaa suunnitellessamme, että hänellä on tapana kirjoittaa aina lastenkirjoihin nuo tiedot, joten olisi mukava, jos niille olisi ihan valmiiksi korvamerkitty paikka kirjassa.
Anna on nyt joulukuussa saanut kirjoittaa kymmeniin kirjoihin näitä tietoja Lukuiloa eteenpäin -kampanjaamme osallistuneiden yritysten ja tahojen ansiosta. Lämmin kiitos!
Vaan kaikki ei ole aina sujunut kuin Strömsössä. Kun tässä päivänä eräänä talkoilla valmistelimme viemisiä Orimattilan päiväkoteihin, iski painovirhepaholainen Annan kynään.
Päiväkoti-sanaa kirjoittaessaan Annan V-kirjain luiskahti huomaamatta P:ksi. Kirjassa luki mustalla tussilla kirjaimet PAIP, kun Anna huomasi lipsahduksen.
Mikä neuvoksi?
P ei enää millä taipunut V:ksi, joten ainoa vaihtoehto oli miettiä kirjalle saaja, jonka nimi alkaisi noilla kirjaimilla. Muuten kirja merkittäisiin hävikkilistaan, sillä myydäkään sitä ei enää voisi. Hetken päästä Tellulle tuli ajatus: tehdään P:stä R-kirjain ja lisätään perään E.
Eilen sitten lähetimme joulupaketin Helmisen Raipelle Tampereelle ja kerroimme hänelle erään merkityksellisen tarinan. Kerrottakoon se tässä myös teille blogimme lukijoille.
”Olipa kerran, jo aikaa sitten, reilu parikymppinen tamperelainen kirjailijan urasta haaveileva Tellu, joka sattui olemaan läpeensä kissahullu yksilö. Tellu oli saanut Taysin synnärillä vuonna 1977 otsaansa Ilves-leiman, joten hän oli koko elämänsä uskollisesti tunnustanut keltavihreitä väriyhdistelmiä. Kun Tellu sitten päätti nuorena aikuisena ottaa elämänkumppanikseen paljastassuisen tamperelaisen kissaherran, oli nimivalinta selviö. Kissanristiäisiä vietettiin Kalevan tornitalojen yksiössä Raipe-pojan kunniaksi.
Vuodet kuluivat. Elämä kuljetti Tellun ja Raipen kahden vaikean Vaasan-vuoden jälkeen Lahteen. Raipe oli rankoissa elämänkäänteissä ollut Tellun suuri lohtu, tuki ja turva. Lahdesta tukea ja turvaa alkoi onneksi löytyä enemmänkin, muun muassa kaksilahkeisen elämänkumppanin muodossa.
Raipe oli suuri kissapersoona, jota on edelleen kunnia muistella. Raipe lähti täältä autuaammille hiirenmetsästysmaille arvoonsa sopivalla tyylillä: nukahtamalla eräänä yönä lempisohvalleen ikiuneen mairea kissanhymy kasvoillaan.
Kun reilu vuosi sitten Tellu päätti yhdessä lahjakkaan kuvittajaystävänsä Annan kanssa toteuttaa yhden elämänsä suuren unelman ja tehdä eläinsuojelutyötä tukevan lastenkirjan, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mikä annettaisiin nimeksi olympialaisiin treenaavalle harmaaraidalliselle kissaherralle. Nyt kirja on valmis. Ajattelimme, että Helmisen Raipen pitää saada kuulla tämä tarina ja saada myös ihkaoma Merkityskirja.”
Tämä oli pieni tarina siitä, kuinka virhe ei aina välttämättä ole virhe, vaikka ensin siltä näyttäisi. Tämän hieman erilaisen joulutarinan myötä OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE MERKITYSKIRJOJEN YSTÄVILLE!
Ja tässä tiedoksenne ne luvatut kirjalahjoitusten saajat sekä upeat lahjoittajat.
- Orimattilan päiväkodit ja kirjasto – Ferroplan Oy, Orimattila (Lue lisää)
- Iin kunnan päiväkodit ja kirjastot – Wiitta Oy, Heinola
- Asikkalan päivähoitoyksiköt ja kirjasto – Vääksyn Lääkärikeskus
- Lahden ensi- ja turvakoti ry – Renor Oy, Lahti
- Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosastot – Lions Club Lahti / Salpausselkä
- Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenosastot – nimettömänä pysyvä lahjoittaja
- Vähävaraiset lapsiperheet / Lahden Joulupuu-keräys – Näkemystehdas MBE, Lahti (Lue lisää)
Merkitysblogi 