Ensi vuonna tähän aikaan te kaikki tunnette toukokuun viimeisen päivän nimipäiväsankarin huomattavasti paremmin kuin nyt.
Tällä hetkellä ainoastaan minulla on uskomaton etuoikeus tuntea tämä mainio pikkutyttö jo hieman syvällisemmin. Helga Hidalmiina on siis marraskuussa julkaistavan ensimmäisen Merkityskirjan päähenkilö, joka seikkailee myös jatkossa pikkuveljensä Helmerin kanssa tässä ihan uudenlaisessa lastenkirjasarjassa, jota myös lukijat kanssamme tekevät.
Itselläni on jopa hieman huono omatunto siitä, miten etäiseksi Helga esimerkiksi joukkorahoituskampanjan aikana jäi. Kuvitusmaistiaiset, joita olemme teille kirjastamme toistaiseksi tarjoilleet, ovat olleet pitkälti Kehräkummun kissatalon maailmasta.
Hugo-kissa karvaisine ystävineen on toki ensimmäisessä Merkityskirjassa tärkeässä roolissa, mutta sitä todellakin on myös Helga.
Minä siis jo tunnen Helgan ja Hugon seikkailut kuin omat taskuni, koska olen kirjoittanut tarinasta ensimmäisen käsikirjoitusversion. Kirjan kuvitus valmistuu sen sijaan kesän aikana, joten kuvittaja-Annallekaan Helga ei ole vielä tullut aivan yhtä tutuksi kuin minulle. Mutta luonnosteltu häntä toki jo on paljonkin, viivapiirroksin.
Mutta ei hätää, tekin ehditte tässä matkan varrella tutustua Helgaan paremmin, koska ajatuksenamme on, että koko kirjan syntyprosessi on avoimempi kuin yleensä. Pääsette kanssamme seuraamaan lastenkirjan tekoa jo siinä vaiheessa, jolloin perinteisessä mallissa kirjoittaja ja kuvittaja ovat vielä luovaan kammioonsa sulkeutuneena.
Alla oleva kuva on otettu maaliskuun alussa Vierumäellä Merkityskirjat-workshopissa. Valmistelimme tuolloin urakalla keväistä joukkorahoituskampanjaa ja Anna läväytti luonnoksensa hotellihuoneen lattialle. Työskentelyolosuhteet eivät olleet kovin ergonomiset, mutta viis siitä. Vierumäellä meidät valtasi mieletön flow. Olimme yöllä molemmat jo aivan rättiväsyneitä, mutta emme vain malttaneet mennä nukkumaan.
Silloin ehkä meille molemmille ensimmäistä kertaa todellakin konkretisoitui, että tästä unelmasta TULEE TOTTA. Emme enää vain puhu yhteisestä lastenkirjasta, jonka joku päivä aiomme tehdä, vaan nyt me todellakin teemme sen.
Tänään Helgan nimipäivänä haluan paljastaa teille käsikirjoituksesta jo pienen palasen.
Se on jopa hieman pelottavaa, sillä käsikirjoitus on todellakin raakilevaiheessa ja kirjoittajat vain harvoin haluavat esitellä keskeneräisiä töitään. Yhteistyöni kustannustoimittajan kanssa ei ole sekään vielä kunnolla käynnistynyt, joten voi olla, että tämä tekstipätkä on lopulta painetussa kirjassa saanut ihan toisenlaisen olomuodon. Tai sitten se on kirjassa juuri tällaisena. Ei voi tietää. Vielä.
Helga huomasi, ettei hän ollut tiennyt kissoista oikein mitään. Että kissatwisteriä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Uskomatonta.
Helga koetti oikein kiivaasti pohtia, osaisiko hän kertoa Hugolle jotain sellaista, mitä tämä ei vielä tietäisi, mutta josta saattaisi ilahtua. Ja kyllä! Hän todellakin keksi jotain, mistä Hugo takuulla pitäisi:
– Yhden asian minä ainakin tiedän, missä te kissat voitatte koirat!
– Tuskinpa sentään, Hugo tuhahti.
– Kissanpäivät tarkoittaa sellaista mukavaa lokoisaa oloa, mutta koiranilmalla kukaan ei haluaisi mennä ulos.
Tuo lyhyt pätkä kertoo Helgasta jo paljon.
Hän on välkky ja hyväntahtoinen tyttö. Hän rakastaa kissoja aivan yli kaiken (kyllä – näen Helgassa paljon itseäni tuon ikäisenä), mutta äidin allergian vuoksi he eivät voi ottaa kotiinsa omaa kissaa. Siksi kissan sielunelämä on jäänyt Helgalle suureksi arvoitukseksi, mutta Kehräkummun kissatalossa nuo arvoitukset alkavat Hugo-kissan konsultoimana vihdoin avautua.
Ihanaa keväistä nimipäivää sinulle Helga Hidalmiina!
Olet minulle valtavan tärkeä pieni ihminen. Minä rakastan sinua ja minä rakastan kirjoittamista, joten tällä hetkellä juuri sinä teet minusta valtavan onnellisen ihmisen.
Merkitysblogi 